Susanna Lehtovaara, toiminnanjohtaja, Jade yhteisö ry
Camilla Nordberg, tutkija, SOSKIELI-hanke, Åbo Akademi
Hanna Kara, tutkija, SOSKIELI-hanke, Åbo Akademi & Helsingin yliopisto
Paula Merikoski, tutkija, SOSKIELI-hanke, Åbo Akademi & Helsingin yliopisto
”Tässä yhteiskunnassa pitäisi ymmärtää, että enenevässä määrin on Suomessa henkilöitä, maahanmuuttajia ja myös suomalaisia, jotka tarvii apua selvitäkseen tässä palvelujärjestelmässä ja kaiken tän digitalisoinnin keskellä. Jotenkin nyt vauhti on kova. [–] Ja kaikkihan eivät pysy mukana. Siksi on esimerkiksi sosiaalityö olemassa. Sosiaalityöntekijänhän tehtävä on silloin, kun on kyseessä erityisen tuen tarpeessa oleva henkilö, niin varmistaa, että hän saa tarvitsemansa palvelut.” Työryhmän osallistuja, 02/2023
Sosiaalipalveluiden työntekijöinä, kolmannen sektorin edustajina ja tutkijoina olemme havainneet, kuinka kieliin kytkeytyvä haavoittuvuus voi johtaa kestämättömiin tilanteisiin hyvinvointipalveluissa. Henkilöt, jotka eivät puhu institutionaalisia valtakieliä (suomea tai ruotsia), voivat joutua tilanteisiin, joissa heidän oikeutensa vaarantuvat ja perustarpeensa ohitetaan. Näitä eriarvoisuuksia vahvistaa uusliberaaleille yhteiskunnille tyypillinen pyrkimys vastuuttaa yksilöitä tulemaan itse tietoisiksi oikeuksistaan ja vaatimaan niitä (Kamali & Jönsson 2018).
Hallintolaki (434/2003) ja kielilaki (423/2003) eivät Suomessa takaa subjektiivisina oikeuksina palveluiden käyttäjille tulkkausta asioissa, jotka tulevat vireille asiakkaan toimesta, ja tulkkaus voi jäädä tilaamatta sellaisissakin tapauksissa, joissa se olisi selkeästi tarpeen. Muunkieliset asiakkaat eivät aina tiedä, kuinka he voisivat valittaa saamastaan puutteellisesta palvelusta tai tilanteessa, jossa he ovat eri mieltä tehdyistä päätöksistä., Kielimuurit lisäävät äänettömyyden ja voimattomuuden kokemuksia
SOSKIELI-tutkimushankkeessa olemme käyttäneet ”byrokraattisen väkivallan” ja ”hitaan väkivallan” käsitteitä (Nordberg & Merikoski, tulossa). Ne kuvaavat erilaisia arkisia ja tavanomaisia, uusliberaalin niukkuuspolitiikan vahvistamia institutionaalisia käytäntöjä, joita ei sellaisenaan pidetä väkivaltaisina, mutta joilla on väkivaltaisia seurauksia yksilöiden elämässä (Cooper & Whyte 2017). Byrokraattinen väkivalta konkretisoituu arkisten ja rutiininomaisten hallinnollisten toimintatapojen, dokumentoinnin, passiivisuuden ja hylkäämisten kautta (Eldridge & Reinke 2018; Norberg 2021). Ulossulkemista ja tekemättä jättämistä ilmenee esimerkiksi silloin, kun palveluissa asioivalle henkilölle ei selitetä riittävästi hänen tilanteeseensa liittyviä toimenpiteitä.
Aiempi tutkimus sekä käytännön työssä tehdyt havaintomme kertovat, että muunkieliset asiakkaat eivät useinkaan tee valituksia tai oikaisupyyntöjä tilanteissa, joissa he ovat kokeneet tulleensa syrjityiksi tai jääneensä vaille niitä palveluita, joihin ovat oikeutettuja. He turvautuvat usein omiin verkostoihinsa tai kolmannen sektorin järjestötoimijoihin apua ja arvokasta vertaistukea saadakseen. Tämä voi kuitenkin aiheuttaa myös turhautumista julkisiin palveluihin ja epäluottamusta viranomaisia kohtaan. Moni käyttää hiljaisuutta strategiana selvitä tilanteesta: jos et kerro ongelmistasi tai pyydä apua, et tule myöskään väärinymmärretyksi tai ohitetuksi.
Näemme, että tämänlaisissa tilanteissa olisi tärkeää:
- Laajentaa monikielisen palveluntarjonnan osaamista kaikissa julkisissa palveluissa, ei pelkästään maahan muuttaneille henkilöille suunnatuissa erityispalveluissa.
- Laatia viranomaistyöhön selkeät linjaukset koskien asioimistulkkien käyttöä, joilla voidaan edesauttaa sitä, että muunkieliset asiakkaat tulevat asianmukaisesti kuulluiksi.
- Vahvistaa viranomaisten neuvontavelvollisuuden noudattamista muunkielisten asiakkaiden kohdalla (ensisijaisen ja päätösvaltaisen viranomaisen neuvontavelvollisuus).
- Selkiyttää lainsäädäntöä ja ohjeita viranomaisten velvollisuudesta tarjota neuvontaa ja tietoa asiakkaan oikeudesta valittaa viranomaispäätöksestä tai ilmoittaa kokemastaan syrjinnästä.
- Laajentaa viranomaisten velvollisuutta järjestää tulkkaus myös asiakkaan aloitteesta vireille tulevassa asiassa, kuten tilanteessa, jossa on perusteltu epäilys asiakkaan joutumisesta henkeä tai terveyttä loukkaavan rikoksen uhriksi.
- Laajentaa viranomaisten velvollisuutta järjestää tulkkaus tilanteessa, jossa asiakas haluaa käyttää lain hänelle suomia oikeusturvakeinoja.
- Tarjota sosiaalityön ja työllisyyttä edistäviä palveluita myös virka-ajan ulkopuolella palveluihin pääsyn helpottamiseksi.
- Vahvistaa järjestö- ja viranomaissektorin välistä yhteistyötä ja perustaa matalan kynnyksen palvelupisteitä aikuisille, iäkkäille ja ilman oleskelulupaa maassa oleville.
- Nähdä moninaisuus rikkautena ja kaikkia koskevana – ei vain tiettyjen ryhmien ominaisuutena, kuten maahan muuttaneiden ihmisten.
- Lisätä antirasismin, arvostavan kohtaamisen ja osallisuuden koulutusta kaikkien viranomaisten ja julkisissa palveluissa työskentelevien kohdalla.
Lähteet
Cooper, V. and Whyte, D. (2017) ‘Introduction: The violence of austerity’, in: Cooper, V. and Whyte, D. (eds.), The Violence of Austerity, London: Pluto Press.
Eldridge, E. R. and Reinke, A., J. (2018) ‘Ethnographic Engagement with Bureaucratic Violence: Introduction’, Conflict and Society, 4, 1, 94-98.
Kamali, M and Jönsson, J. (2018) (Eds.), Neoliberalism, Nordic Welfare States and Social Work: Current and Future Challenges. Routledge. Routledge Advances in Social Work.
Norberg, I. (2021) ‘Austerity as Bureaucratic Violence: Understanding the Impact of (Neoliberal) Austerity on Disabled People in Sweden’, Sociology, 56,4, 655–672.
Nordberg, C. and Merikoski, P. (forthcoming) (Non)resistance in the face of linguistic vulnerability and bureaucratic violence in welfare institutional encounters.